Älykäs ilmailu on tulevaisuuden liikkumista

Blogini maaliskuulta 2019.

MAF Suomen Lähetyslentäjät ry yhdessä kumppiverkoston kanssa järjestivät konferenssin ekologisesta ja sähköisestä lentämisestä Helsingissä 6.3.2019. Tämä blogi on jatkoa konferenssin debattikeskusteluun, jossa myös itse olin osallisena.

 

Lentäminen on tulevaisuudessakin yksi tärkeimmistä liikkumismuodoistamme. Toimiala on muuttumassa aiempaa ympäristöystävällisemmäksi. Lentämisessä onkin juuri nyt meneillään murros, jota voidaan verrata 90-luvun matkapuhelimien tuloon. Entinen kerosiinia polttava moottorilentoliikenne tullaan lähitulevaisuudessa korvaamaan ekologisesti kestävämmillä sähkö- ja hybridikoneilla.

 

Alan teknologinen kehitys on ollut viime vuosina huikeaa. Jo tällä vuosikymmenellä tulemme näkemään ensimmäiset sähkö- ja hybridikoneilla toteutettavat kaupalliset reittilennot. Koko ilmailualan odotetaan siirtyvän sähkökoneiden käyttöön kotimaan lentoliikenteessä viimeistään 2040-luvulla. Arviota tukee se, että kaikki maailman johtavat lentokonevalmistajat ovat kiihdyttäneet sähköiseen ilmailuun liittyvää tuotekehitystään. Ekologinen liikkuminen on päivän trendi ja alan toimijat vastaavat asiakkaidensa kysyntään.

 

Sähköinen lentoliikenne mahdollistaa joustavan ja räätälöidyn liikkumisen kaupunkien välillä. Se avaa aivan uusia mahdollisuuksia pääkupunkiseudun ja maakuntien väliseen liikkumiseen. Suomessa saavutettavuus ei ole tätä nykyä kansallisesti täysin kattavaa kun poikittaisliikenteen verkossa on puutteita.

 

Sähköinen lentoliikenne ei vaadi yhtä suuria infrainvestointeja kuin maanteiden ja rautateiden ylläpito- ja uudisrakentaminen. Se mahdollistaa liikkumisen tulevaisuudessa myös sellaisten kaupunkien välillä, joiden välillä ei ole nykyään suoria yhteyksiä. Siksi on tärkeää, että maakunnat pitävät jatkossakin lentokenttänsä hyvässä kunnossa.

 

Miksi Uudenmaan Liikennestrategia 2025:ssä puhutaan lentokentistä lähinnä kansainvälisen liikenteen solmukohtina? Miksi osin jo vanhentunut Suomen Lentoliikennestrategia 2012-2015 ei huomioi kunnolla sähköisen lentoliikenteen kasvua? Kysymyksiä herättää myös Finavian rooli. Väylävirastonkaan alle lentoliikenteen asiat eivät kuulu. Kuka Suomessa nykyisin huolehtii ilmailualan kehittämisestä?

 

Aluelentokentillä on tulevaisuudessa kasvava merkitys kansallisen liikenteen tukikohtina. Jos Helsingistä on mahdollista päästä puolessa tunnissa Tampereelle, kuka haluaa jatkossa käyttää liikkumiseen tunnin tai kahden vuoroja? Vaikutan Malmin Lentoaseman Ystävien hallituksessa ja Helsingin osalta Malmin lentokenttä olisi oivallinen sähköisen ilmailun tukikohtana. Lisäksi Malmia myös koulutuspaikkana tukee myös se, että pääkaupunkiseudulla on suuri potentiaali koulutettavia sekä suuri määrä kouluttajia.

 

Kannatan entistä vahvemmin Malmin säilyttämistä lentoliikennekäytössä.