Helsinki liikkuu talvellakin. Aloite tekojäistä.

Blogini syyskuulta 2018.

Toimivan Helsingin nimissä meidän tulisi edistää asukkaidemme liikuntamahdollisuuksia laajalla rintamalla.

 

Emme missään nimessä voi heikentää asukkaidemme liikuntamahdollisuuksia, heikentämällä tekojäiden ja/tai kenttien jäädyttämisen tilannetta. Vaan meidän tulisi pyrkiä lisäämään asukkaidemme liikuntamahdollisuuksia: esimerkiksi tekojäiden myötä. Tekojäätä voidaan tehdä, ja kaukaloa pitää luistelukunnossa jo muutaman plus asteen olosuhteissa. Tämä koskee luonnollisesti myös muuallakin Helsingissä tekojäätilannetta. Luistelukausi käynnistyi esimerkiksi Lauttasaaressa viime kaudella vasta tammikuun puolivälissä 2018.

 

Tein tammikuussa aloitteen tekojäästä Lauttasaareen, yhdessä Joel Harkimon kanssa.

Aloiteteksti löytyy tästä: https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Esitys/201…

Aloite on käynyt kierroksen kaupunkiympäristölautakunnassa, ja siihen on tehty muutama hyväksytty vastaehdotus. Aloite oli jo viime viikolla kaupunginhallituksessa, mutta jäi pöydälle; ja on käsittelyssä uudelleen.

https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatoshist…

 

Oma kantani lausuntoon nähden on, että meillä olisi edellytyksiä puoltaa tätä hanketta Lauttasaareen.

 

Ensimmäisenä huomiona, lausunnossa on käytetty eri käsitteitä / erilaisine kustannuksineen rinnakkain ja iloisesti sekaisin. Myös kaupunginhallituksen esityslistalle aloite on merkitty ’tekojääratana’, vaikka kyse on ’tekojäästä’. On tärkeää, että käsitteet ja näihin liittyvät kustannustasot ovat selkeitä päätöksiä tehtäessä. Liittyen tuleviin budjettineuvotteluihin, rahoituksen ja päätöksen taustaksi, ovat Lauttasaaren aktiivit asukkaat tehneet lisäselvitystä tekojään puolesta ja tilanteesta.

 

Sekä lausunnossa että liikuntapaikkarakentamissuunnitelmissa mainittu Jätkäsaaren liikuntapuisto ei ole ratkaisu Lauttasaaren ja saarelaisten tarpeisiin. Kasvava Lauttasaari on kärsinyt laahaavista palveluista, erityisesti lapsiperheet, joita tekojää myös palvelisi. Nykyiset kulkuyhteydet (sekä julkinen että yksityinen) saaresta Jätkäsaareen/-sta ovat arjen liikkumisessa ja pelivarusteiden kuljettamisen osalta lähes kestämättömät.

 

Helsinkiläisistä vain joka neljäs liikkuu riittävästi, terveyteensä nähden. Toimivan Helsingin nimissä meidän tulisi edistää asukkaidemme liikuntamahdollisuuksia laajalla rintamalla.

Liikkuminen on perusoikeus: sujuvan liikenteen puolesta.

Blogini syyskuulta 2018.

Viime viikkoina on noussut uutisiin useammassa jutussa Helsingin liikenteen surullinen tila. Esimerkiksi kiskoremontin halvaannuttama Mannerheimintie (HS 7.9.2018), Jätkäsaaren tukkoisuus (HS 4.9.2018) ja Mechelininkadun hermoja repivä ruuhkasumppu (HS 31.8.2018) sekä oikeutetusti vaade Hämeentien remontin lykkäämisestä (HS 12.9.2018).

Olin eilen puhumassa sujuvan liikenteen puolesta Helsingissä.

Kaikki liikkuminen kasvaa, ja kaikki liikkumismuodot kasvavat. Liikkuminen on perusoikeus. Kaikkia liikkumismuotoja tulisi kehittää rinnakkain.

Puhuin kokeilun kulttuurin puolesta. Tällä tavalla voisimme varmistua ratkaisujen vaikutuksista, esimerkiksi Lauttasaaren sillan remontin yhteydessä tai keskustan alueen valituissa valoristeyksissä.

Katutyöt on saatava nopeammin valmiiksi. Ratkaisuehdotuksia ovat esimerkiksi parempi koordinointi, selkeämpi jaksottaminen sekä taloudellinen kannustin nopeasta valmistumisesta.

Liikennesuunnittelussa ja hankkeissa on otettava aiempaa paremmin huomioon kokonaisuus: liikenteen kokonaisvaikutukset metropolialueella sekä suunnittelussa on käytettävä dataa, joka katsoo eteenpäin, ei taaksepäin.

Liikenteessä on monta näkökulmaa.

Digitalisoitumisen tuomat ratkaisut, puhtaampi liikkuminen sähköisten ratkaisujen myötä. Näiden uusien ratkaisujen myötä on varmaa, että autojen määrä ei vähene. Useita ajankohtaisia isoja projektia eri vaiheissaan mm. Kokoojakatu/keskustatunneli, lentorata, Pisararata, Tallinnatunneli. Asukkaitamme on kuunneltava huolella. Kaupunkibulevardeja en kannata, ja Kruununsillat tulisi olla myös autoliikenteen käytettävissä.

Näitä asioita ja paljon muuta #sujuvaliikenne puolesta eilen, tänään ja huomenna.

Valtuustotunnelmia: Lausunto maakunta- ja soteuudistuksesta

Blogini huhtikuulta 2018.

Tässä ote puheestani #helvaltuusto 4.4.2018.

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Osana kaupunkistrategiaa, maailman toimivinta kaupunkia, olemme luvanneet yhteisöllisempää ja osallistuvampaa Helsinkiä.Tätä toteuttaen, olen tehnyt pienimuotoista kenttätutkimusta ja vapaamuotoisesti haastatellut Helsinkiläisiä asukkaitamme liittyen sote- ja maakuntauudistukseen.

 

Jokaista keskustelua yhdistää samat asiat.

 

Ensimmäisenä: huoli maakuntamallin tuoman maakuntahallinnon taloudellisista vaikutuksista. Ja samanaikaisesti oman vaikuttamisen mahdollisuuksien karkaaminen nykyistä kauemmaksi. Uudistuksessa on nimittäin tarkoitus rakentaa kokonaan uusi hallintoporras. Meidän on ajateltava veronmaksajiemme etua: mallissa kokonaisveroaste ei saa nousta. Vaan kehityksen pitäisi olla yleisesti ottaen täysin päinvastainen. Tämän lisäksi, on taattava edelleen mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa, lähellä ja helposti.

 

Toisena kohtana keskusteluissa nousee huoli Sote-uudistuksen kokonaisuuden ymmärtämisestä. Selvää on, että parannuksia tarvitaan. Miksi sote-uudistus on sidottava maakuntamallin/-hallinnon uudistukseen? Asukkaidemme näkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää. Huoli on, että täysin uusi ja koko Suomen kattava malli vaatii liikaa kompromisseja ja voi ajaa Helsingissä tilanteeseen, jossa palveluita joudutaankin heikentämään; kuin malli, jonka annettaisiin kehittyä alueiden erilaisten tarpeiden lähtökohdista. En koe, että tämä olisi muutosvastaisuutta.

 

Kaupunkilaisten, asukkaidemme tavoin, jaan nämä huolet.

 

Lopuksi vähemmän keskusteltu asia. Maakunnille siirtyy sote-palvelujen lisäksi tehtäviä ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Vaikka byrokratian vähentäminen onkin tavoiteltava asia, ei maakunnille esitetyistä tehtävistä tunnu muodostuvan kovinkaan mielekästä kokonaisuutta. Ja keskustelun pyöriessä ensisijaisesti soten ympärillä, on tätäkin vähemmän tietoa järjestelyistä ja rahoituksesta näiden muiden palveluiden suhteen. Samalla meillä on hyvin toimivia, vauhtiin päässeitä malleja. Yhtenä nostona seudullinen MAL-suunnittelu eli yhteistyö maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa. Metropolialueen MAL-yhteistyön jatkaminen on tärkeää.

 

Kannatan kaupunginhallituksen esittämää lausuntoa eduskunnalle. Sote- ja maakuntauudistusta ei tule esitetyssä muodossa toteuttaa.

Kaikki liikkuminen lisääntyy: joustava liikenne

Kaikki liikkuminen lisääntyy, ja kaikki liikkuminen puhdistuu. Liikkumismuotoja tulee kehittää tasapuolisesti, ei vain yhden ideologian perusteella. Liikenteen päästöt vähenevät esimerkiksi kantakaupungin sähköbussien sekä sähköautojen myötä. On tärkeää, että yritykset, asiakkaat, asukkaat sekä vierailijat pääsevät liikkumaan Helsingissä sujuvasti. Vaikka liikenne on monilta osin ’vain kaupunkipolitiikkaa’, on Helsingin liikenteen sujuvuudella – tai sujumattomuudella – sitäkin suurempi merkitys.

Maanantaina 29.10.2018 olen puhumassa Liikenneillassa kello 18:00 alkaen sekä ajankohtaisista hankkeista että sujuvan liikkumisen puolesta.

 

 

Parhaat toimintamallit kokeilun kulttuurin kautta

PARHAAT TOIMINTAMALLIT KOKEILUN KULTTUURIN KAUTTA.

On jo pitkään tuntunut, että päätöksentekomme on lyhytjänteistä. Lakialoitteet ja kunnalliset päätökset puserretaan läpi aina nopeammin ja lyhyemmällä valmistelulla. Monia asioita olisi syytä kokeilla ennen käyttöönottoa: vältytään isoimmilta virheiltä ja korjausliikkeiltä. Tämä ei liity vain eduskunnan lainsäädäntötyöhön – vaan lähes kaikkeen toimintaan ympärillämme.

 Kiitos Teille Suomen seniorit.

Te olette luoneet tälle maalle sen hyvinvoinnin perustan, jonka pohjalle on meidän vuoromme rakentaa. Tavoitteena viedä Suomea eteenpäin, kestävästi kohti tulevaisuutta.

 Maapallon ja lastemme tulevaisuus.

Ilmastopaneeli IPCC:n raportti herättää viimeisenkin uneksijan. Meidän kaikkien tulee elää nykyistä kestävämmin.  Näin turvaamme myös tuleville sukupolville maapallon, jolla on hyvä elää, perustaa perhe, tehdä työtä ja yrittää. Kestävyys koskee niin ympäristöämme, kansainvälisiä suhteitamme kuin talouttamme ja lainanottoamme tulevien sukupolvien maksettavaksi. Jokainen meistä voisi omilla valinnoillaan pitää parempaa huolta ympäristöstämme ja toisistamme? Uskon, että parhaat ja kestävimmät ratkaisut löytyvät kokeilun kulttuurin kautta.

Minä kaipaan Suomeen kokeilun kulttuuria, joka mahdollistaa kestävän ja hyvinvoivan Suomen.

Enemmän kuuntelemista, kokeilemista ja yhdessä tekemistä. Nostan esiin arkipäivän esimerkkejä siitä, missä näen kokeilun kulttuurin tervetulleeksi Suomessa.

Sisäilmaongelmat ja julkisten rakennusten korjausvelka

Jokaisessa Suomen kunnassa mietitään, miten vuosien saatossa kertynyt julkisten rakennusten korjausvelka saadaan kurottua umpeen. Miten varmistetaan, että kaikki lapset, nuoret ja työssäkäyvät aikuiset voivat viettää työpäivänsä terveissä ja sisäilmaltaan puhtaissa rakennuksissa? Kuntien taseet eivät taivu niin suureen rakentamisen määrään kuin tarve olisi. Mistä rahat korjauksiin?

Ratkaisu voi löytyä investointien vaihtoehtoisista, taseen ulkopuolisista rahoitusmalleista. Kokeillaan palvelujen tarjoamista leasing-rahoituksella tai elinkaarimallilla hankituissa rakennuksissa. Voisiko näistä löytyä keino nopeuttaa huonokuntoisten rakennusten korvaamista uusilla?

 Suomalaisten syntyvyys alenee

Moni on ilmaissut huolensa suomalaisten syntyvyyden laskusta. Yhdeksi ongelman juurisyyksi on tunnistettu poikien syrjäytyminen, sekä heidän tyttöjä keskimäärin alempi koulutusasteensa.

 Keskusteluissa yhteinen huoli tuntuu olevan, että vilkkaat nuoret pojat eivät oikein löydä paikkaansa koulumaailmassa. Asioiden ulkoa opettelu, viittaaminen ennen vastaamista ja yleinen koulunkäynnin kulttuuri suosivat äitien mukaan tyttöjä. Negatiiviset Wilma-viestit tulevat tutuiksi lähes jokaisen pojan vanhemmille viimeistään yläasteiässä.

Kaivataan rohkeita ja uudistusmielisiä kokeiluja. Miten meidän tulisi muuttaa nykyistä koulujärjestelmäämme ja perusopetusta, jotta saamme pojat jälleen innostumaan opiskelusta? Pitäisikö kouluissa olla enemmän miesopettajia? Pitäisikö välitunnit miettiä uusiksi? Pitäisikö pulpetit luokissa sijoittaa uudelleen? Voivatko YouTube –videot korvata ulkoa opettelemisen ja samalla laajentaa yleissivistystä?

Yrittäjät luovat Suomeen työtä ja hyvinvointia

Meillä Helsingissä ongelmana ovat vuodesta toiseen jatkuvat katutyöt sekä pahenevat liikenneruuhkat. Tavoite vähentää yksityisautoilua tehdään ympäristön ja ilmanlaadun nimissä, mutta ruuhkista ei kiitä kuitenkaan asukkaamme, eikä ympäristömme. Kolikon kääntöpuolella on myös Helsingissä toimivien yritysten tavoitettavuus ja liiketoiminnan sujuvuus. Todellinen uhka on, että yritykset siirtyvät helpomman tavoitettavuuden johdosta naapurikuntiin. Ja vievät yhteisöverotuotot mennessään.

Kokeilun kautta: kun liikenneratkaisuja tehdään, niiden vaikutuksia on kysyttävä myös alueen yrittäjiltä ja työssäkäyviltä. Mitä yhden liikennekaistan poisto tarkoittaa kadun varren yrityksille? Jos jokin kaupunginosa on seuraavat vuodet liikennesumpussa remontin vuoksi, mitä se tarkoittaa alueen elinvoimalle? Onko polkupyörä oikeasti toimivin kulkupeli kaikille helsinkiläisille?

#kokeilunkautta

Tiedossa lisää kestävän kokeilun esimerkkejä! 

 Mia Nygård

Kaupunginvaltuutettu, ek-vaaliehdokas 2019.

Olen yrittäjä, teen kasvu- ja markkinointistrategioita erityisesti pk-yrityksille. Koulutukseltani ETM. Asun Lauttasaaressa. Löydät minut myös: Blogissa: mianygrd.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Twitterissä: twitter.com/miangrd  Facebookissa: www.facebook.com/mianygard.fi/